Ei mulla muuta..

.. ku että tänään 71.8kg! Viimeinkin!

En oo aikoihin ollu näin "kevyt!" Täältä tullaan 70kg ja sit 65kg!

Jaa-a.

Oon jumahtanut lukemaan 72,8 tai 72,7kg. Tämän viikon tavoite on päästä joko tasalukuun 72,5kg tai ultimate tavoite on saada pois puoli kiloa, eli paino olisi 72,3kg. Pakko onnistua, en jaksa enää jumittaa! Pakkohan painon on joskus laskea?

Viiliä, puolukoita + vehnälesettä.

Päivittäiset kalorit ovat pysyneet aikalailla 500-1200 kalorin rajoissa, mutta muutama päivä on mennyt enemmän. Ja kerrankin onnistuin ryyppäämään niin että laskin illan kaikki kalorit ja kokonaissaldo ruokineen ja huomineen jäi 1400 kaloriin. Pitäisi siis pikkuhiljaa alkaa laihtua, mutta tuntuu että jumitan vaan.

Ihan megahyvää, onneksi meni kahden palasen jälkeen muiden suihin.

Masentaa katsoa vanhoja kuvia, joissa olin 57-58 kiloa ja ajatella että näin itseni silloin sietämättömän lihavana. Lihavana, vaikka BMI oli 18-19 luokkaa ja vyötärönympärys miellyttävät 58cm. Nyt vasta lihavalta tuntuukin, mutta siihen tulee ehdottomasti muutos.

Luonnonjogurttia, banaania ja puolukoita.

Luonnonjogurttia, luomumysliä ja mustikoita.

Tiedättekö sen tunteen, kun toisaalta tekisi mieli paastota koko seuraava viikko ja laihtua supernopeaan, mutta samaan aikaan toinen puoli mielestä miettii kuinka ihanaa olisi syödä vapaasti ja stressaamatta superterveellisesti puuroja, pähkinöitä, avocadoa, lohta, hedelmiä/kasviksia, chia-siemeniä ja kaikkia ihania kasvisruokia. Instagramin ruokainspiraatiokuvat on koukuttavia.. Mutta en uskalla, olen vielä ihan liian iso. Eli päädyn keskivaiheille; terveellistä ruokaa, mutta tarkkaan laskettuna.

Tuoretta ananasta.

Proteiinikerrosrahka + cashewpähkinärouhetta.

Not giving up.

Jumitus jumitus jumitus.

Vaikka parempi tääkin pieni pudotus kuin se kuvottava 76kg, jossa joskus olin. Toivoisin vaan että jotain tapahtuisi nopeammin. Tällä vauhdilla olen vielä ensikevään valmistujaisissakin saman painoinen ja idea oli näyttää hyvältä siihen mennessä. Myös täällä blogin puolella olen ollut laiska. En oikein keksi kirjoitettavaa, sillä mun arkipäivät on hyvin samanlaisia. Herätys, töihin, kotiin/jotakuta kaveria näkemään, nukkumaan. Ei mitään jännittävää kerrottavaa, elämä rullaa vaan paikallaan.

Brooklyn Cafessa mustikkasmoothieta.

Hirveä shoppailukuume valtasi aivot, kun järkkäilin vaatehuonetta tässä eräs päivä. Mulla on valtavasti vaatteita, joita en pysty just nyt käyttämään, sillä ne oli sopivia silloin kun painoin 59 kiloa. Paitoja pystyn aika monia käyttämään, mutta housut eivät tule kuuloonkaan. Tekisi mieli ostaa tähän hetkeen sopivia vaatteita lisää, mutta jotenkin näen tän niin välivaiheena etten halua ostaa liikaa. Odotan pääseväni siihen terveelliseen ihanaan 65 kiloon ja pysyväni sitten siinä. Joten voisin vain malttaa odottaa ja tuhlata vähät rahani vasta silloin.

Suosikkiravintolani Silvoplee, kasvis/raakaruokaa.

Eilen käytiin kavereiden kanssa sushilla (aijai!) ja illemmalla vielä Hesellä pehmiksillä (shitshit!), mutta ei se silloin ahdistanut niin paljon, kun oli hyvää seuraa. Nyt kihisen täällä itsekseni, enkä ole vieläkään saanut aamupalaa kurkusta alas, koska ahdistaa. Olisinpa jo pian 70 kilon alla, kutoset näyttää niin paljon paremmilta.

Ahvenfileitä ja uusia pottuja porukoiden luona.

Ps. Onks nää ruokakuvat ihan tylsää katottavaa? Voin lopettaa niiden spämmäämisen kyllä.

Do Something.

Mä en laihdu, enkä oikeestaan lihokaan. Oon vaan jummannut paikallani sahaten samaa kolmea kiloa ylös ja alas. En oo hetkeen jaksanut ees yrittää enää, oon vaan luovuttanut täysin.

Lauantaina kuitenkin koin herätyksen, kun oma ulkomuoto näytti niin rujolta etten meinannut pystyä lähtemään kaverini tupareihin. Joten päätin että maanantaina, eli tänään, alkaa uuden teholaihdutuksen aikakausi. Nyt en ihan oikeasti luovuta vaikka paino jäisikin jumittamaan pidemmäksi aikaa. Nyt ihan oikeasti pääsen sinne 65 kiloon. Viimeinkin.

Ravintola-arvostelu; Don Corleone

Siskoni täytti elokuun alussa vuosia, joten ihan ex-tempore päätimme juhlistaa sitä lounaan merkeissä. Hetken haahuiltuamme päädyimme Kamppiin ja listojen tutkailun jälkeen ruokapaikaksi valikoitui alakerran italialainen Don Corleone.

Yleensä olen nähnyt kyseisen pikkuravintolan tupaten täynnä väkeä, mutta olimme liikkeellä juuri onnekkaaseen aikaan vähän lounasajan jälkeen, jolloin syömässä oli vain muutama henkilö. Saimme kivan ja rauhallisen pöydän ja ravintolan sisustus on mukavan rauhoittava, etenkin tälleen puolityhjänä.

Alkuun saatiin korillinen vaaleaa leipää ja herkullista oliiviöljy-oliivimössöä, joka ilahdutti meitä kuolemannälkäisiä oliivinrakastajia. Siskoni lautaselle valikoitui Cannelloni al Forno, eli "uunissa paistettuja ricotta pinaatti täytteisiä cannelloneja kermaisella basilika tomaattikastikkeella" ja minulle Panzerotti Ai Porcini eli "herkkutateilla täytettyä panzerotti pastaa kermaisella tryffeliöljykastikkeella."

Annos ei ehkä ole maailman näyttävin, mutta jessus että se oli hyvää! Kastikkeella ei oltu läträtty liikaa, vaan sitä oli juuri sopivasti ja se oli erittäin maukasta. Tryffeliöljy sopi kuin nenä päähän. Täyte alkoi tuntua annoksen loppupuolella hieman hallitsevalta ja vähän jauhoiselta, mutta maku oli kyllä hyvä loppun asti. Söisin ehdottomasti uudestaankin. Lautaseltani maistellut siskokin totesi, että annoskateus iski. Hyvää hänenkin ruokansa oli, sitä maistelin myös.

Pahoittelen kuvien vähäisyyttä, oli pitkästä aikaa niin paljon juteltavaa, että unohdin ihan täysin kuvailla.